Vanhempien ja autojen suhde tuntuu olevan suunnilleen yhtä kiihkeä kuin vanhempien ja lapsien. Olen jo aiemmin todennut, että harvat vanhemmat antavat selkeästi positiivisen kuvan lapsistaan ja heidän kanssa elämisestään. Tavallisesti kommentit liittyvät perisuomalaiseen tapaan negatiivisten asioiden ylikorostumiseen, vaikka totuus on varmasti lähes kaikkien kohdalla toinen.
Olen pohtinut usein ääneen auton hankintaa ja kysellyt ympärillä olevilta käyttökustannuksista. Tavallinen kommentti, varsinkin lasten vanhemmilta on ’totta kai tarvitsette auton’. Juuri kukaan ei osannut kuvitella todellisuutta, jossa joku omasta halustaan on autoton. Samaan aikaan selailin netin autokauppapaikkoja ja laskeskelin päässäni miten monta taksimatkaa tämä autoton niillä rahoilla tekisi. Aika monta.
Ainoastaan yksi ihminen (nuoren lapsen isä) ilmoitti suoralta kädeltä ’mihin helvettiin te autoa tarvitsisitte’ ja vaati perään minulta puolustuspuheen. Hän oli virkistävä poikkeus ja tunnistanee itsensä kuvauksesta. Asumme lähellä palveluita juurikin siksi, ettei autoa tarvitsisi ostaa.
Nyt se helvetinkone on pihassa. Kilohinnaltaan edullinen, mutta kilometrihinta tullee olemaan aikamoinen. Masentavinta on, että se hankittiin oikeastaan vain kahdesta syystä: ystävät asuvat kaukana ja harrastuspaikat ovat tässä maassa kuusessa (ainoastaan Helsingin Kampin metroaseman/bussiterminaalin naapurikorttelissa asuessani olen päässyt sählytreeneihin julkisilla kulkuneuvoilla). Sitä voi talvella räntäsateessa miettiä, että taloudellisesti ajatellen näihinkin harjoituksiin olisi kannattanut ottaa taksi. Yksi könttäsumma alkuun (ja muutama vakuutus yms. maksu kerran vuodessa) tuntuu niin paljon edullisemmalta. Inhimillistä, mutta perin outoa.
ps. Onko kellään lainata puutarhasaksia? Kesä-/kesälomaparta pitäisi poistaa huomisen työpäivän alkuun mennessä. Alkaa olla sitä tuuheusluokkaa, että pelkkää Gilletteä käyttämällä partavaahdoksi tarvitaan jonkun sortin happoa.
Siloposket
Isän ensisanat 