Vanhempien ja autojen suhde tuntuu olevan suunnilleen yhtä kiihkeä kuin vanhempien ja lapsien. Olen jo aiemmin todennut, että harvat vanhemmat antavat selkeästi positiivisen kuvan lapsistaan ja heidän kanssa elämisestään. Tavallisesti kommentit liittyvät perisuomalaiseen tapaan negatiivisten asioiden ylikorostumiseen, vaikka totuus on varmasti lähes kaikkien kohdalla toinen.
Olen pohtinut usein ääneen auton hankintaa ja kysellyt ympärillä olevilta käyttökustannuksista. Tavallinen kommentti, varsinkin lasten vanhemmilta on ’totta kai tarvitsette auton’. Juuri kukaan ei osannut kuvitella todellisuutta, jossa joku omasta halustaan on autoton. Samaan aikaan selailin netin autokauppapaikkoja ja laskeskelin päässäni miten monta taksimatkaa tämä autoton niillä rahoilla tekisi. Aika monta.
Ainoastaan yksi ihminen (nuoren lapsen isä) ilmoitti suoralta kädeltä ’mihin helvettiin te autoa tarvitsisitte’ ja vaati perään minulta puolustuspuheen. Hän oli virkistävä poikkeus ja tunnistanee itsensä kuvauksesta. Asumme lähellä palveluita juurikin siksi, ettei autoa tarvitsisi ostaa.
Nyt se helvetinkone on pihassa. Kilohinnaltaan edullinen, mutta kilometrihinta tullee olemaan aikamoinen. Masentavinta on, että se hankittiin oikeastaan vain kahdesta syystä: ystävät asuvat kaukana ja harrastuspaikat ovat tässä maassa kuusessa (ainoastaan Helsingin Kampin metroaseman/bussiterminaalin naapurikorttelissa asuessani olen päässyt sählytreeneihin julkisilla kulkuneuvoilla). Sitä voi talvella räntäsateessa miettiä, että taloudellisesti ajatellen näihinkin harjoituksiin olisi kannattanut ottaa taksi. Yksi könttäsumma alkuun (ja muutama vakuutus yms. maksu kerran vuodessa) tuntuu niin paljon edullisemmalta. Inhimillistä, mutta perin outoa.
ps. Onko kellään lainata puutarhasaksia? Kesä-/kesälomaparta pitäisi poistaa huomisen työpäivän alkuun mennessä. Alkaa olla sitä tuuheusluokkaa, että pelkkää Gilletteä käyttämällä partavaahdoksi tarvitaan jonkun sortin happoa.
Siloposket
Isän ensisanat 
Jotkut hankkii auton ja vielä farmarimallin vain käyttääkseen sitä kunnolla kerran vuodessa Pohjoismaiden suurimman yleisötapahtuman Neste Oil rallin seuraamiseksi.
Teidän perustelunne on varmasti pätevämpi. Yksityisautoilu on yksi kuluttamisen valinnoista, ja senkin voi tehdä fiksusti. Kaaran voi siis jättää talliin, kun lähtee hakemaan esim. postia. Tämä ääriesimerkkinä. On alkanut pänniä yksityisautoilun liiallinenkin arvostelu. Mitä enemmän palveluja keskitetään – sitä enemmän kasvaa myös liikkumisen tarve.
Teemassa ei tahdo löytyä hyvää balanssia yhdyskuntaan. Suurempien kaupunkien keskustoissa olisi hyvä satsata reilusti kaupunkirakentamiseen ja talokorkeuteen, jotta syntyisi todella toimivia kaupunkipalvelukeskustoja. Tämä malli vaan ei toimi kaikkialla Suomessa. Siksikin tarvitsemme yksityisautoilua ajattelematta ollenkaan ihmisen kiinnostusta vapaaseen liikkumiseen omalla kiesillä katto päällä.
Turvallisia kilometrejä koko perheelle! Tulen potkimaan vielä renkaita.
Lopuksi: ”auto tykkää, että sillä ajetaan Ü”.
Suosikkiautoilijani on tutun naapuri, joka ajaa (meidän naapuriin) kuntosalille viiden korttelin matkan. Jossain vaiheessa huomasimme, että sama auto on koko ajan molempien pihassa. Siinä on sitä kuntoilun ja liikkumisen juhlaa.
Teksti ei ollut yksityisautoilun arvostelu, lähinnä sen, että auton omistaminen otetaan itsestään selvyytenä. Sitä sen ei pitäisi olla, vaikkakaan julkiset yhteydet ja pyöräteiden puute/kunto eivät juuri anna vaihtoehtoja. Turussa tuntuu kaikilla jo olevan auto, joten autonjakopalvelutkaan tuskin tulevat menestymään. Yksi sellainen Turusta löytyi, kun pohdimme vaihtoehtoa auton ostamiselle. Helsingissä systeemi vaikutti toimivalta, tosin en itse kokeillut (ei ollut autolle mitään tarvetta).
Yksityisautoilun arvostelusta olen eri mieltä, eikö Suomessa ole aikamoinen konsensus auton omistamisen puolesta?
Hesarikin lukee näköjään blogia: ”Vuokraa, jos ajat vähän” http://www.hs.fi/kuluttaja/Vuokraa+jos+ajat+v%C3%A4h%C3%A4n/a1375072690073